Permakulttuurin suunnittelun periaatteet

PERMAKULTTUURIN SUUNNITTELUN PERIAATTEET

Permakulttuurin Suunnittelun Periaatteet David Holmgrenin mukaan:

01 – OBSERVE AND INTERACT – TARKKAILE JA VUOROVAIKUTA

Toimiva suunnitelma syntyy luonnon ja ihmisten välisestä harmonisesta vuorovaikuksesta, jossa huolellinen havainnointi ja tarkkaan harkittu toiminta tuottaa halutun tuloksen. Hyvä suunnitelma syntyy jatkuvan vastavuoroisen vuorovaikutuksen myötä, se ei voi syntyä eristyksessä ympäristöstä.

02 – CATCH AND STORE ENERGY  – KERÄÄ JA VARASTOI ENERGIAA

Elämme maailmassa jonka vauraus perustuu pitkälle uusiutumattomien luonnonvarojen massiiviseen kuluttamiseen. Finanssitermein sanottuna olemme kuluttaneet yhteistä pääomaamme vastuuttomalla tavalla joka saisi minkä tahansa yrityksen vararikkoon. Käyttämällä paikallisesti saatavilla olevia uusiutuvia energialähteitä kuten aurinko, tuuli- ja vesivoimaa sekä maatalouden ja teollisuuden käyttämättömiä resursseja, voimme tuottaa energiaa kestävällä tavalla. Sijoita uusituviin luonnonvaroihin kauaskantoisella tavalla. Metsä- ja vesivarat sekä ravinteikkaat viljelymaat ovat näistä tärkeimpiä.

03 – OBTAIN A YIELD – KERÄÄ SATOA

Et voi työskennellä tyhjällä vatsalla. Ei ole järkeä istuttaa metsää lapsenlapsille jos meillä ei ole tarpeeksi syötävää täksikään päiväksi. Ilman välittömiä, hyödynnettäviä tuloksia järjestelmä kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Kaikki järjestelmät tulisi suunnitella mahdollisimman omavaraisiksi, tuottoisiksi ja ulkoisista panoksista riippumattomiksi.

04 – APPLY SELF-REGULATION AND ACCEPT FEEDBACK
ELÄ KOHTUULLISESTI & OTA VASTAAN PALAUTETTA, JÄRJESTELMIEN ITSESÄÄTELYKYKY.

Sitä niität mitä kylvät. Vastuullinen kuluttaminen ja tuottaminen.
Muuttamalla itsemme voimme muuttaa maailmaa.
Järjestelmä joka koostuu mahdollisimman kestävistä elementeistä saavuttaa korkean
omavaraisuuden asteen.

05 – USE AND VALUE RENEWABLE RESOURCES AND SERVICES
ARVOSTA JA KÄYTÄ UUSIUTUVIA RESURSSEJA JA PALVELUJA

Anna luonnon ottaa kurssinsa. Käytä mahdollisimman pitkälle biologisia, uusiutuvia resursseja. Uusiutumattomia resursseja voidaan käyttää alkuvaiheessa järjestelmien rakentamiseen
mutta niihin ei voida turvautua jatkuvasti. Uusiutumattomia luonnonvaroja voidaan verrata pääomaan ja uusiutuvia energioita säännöllisiin tuloihin. Uusiutumattomien resurssien käyttö jokapäiväiseen elämään ei ole kestävää pitkän päälle.

06 – PRODUCE NO WASTE – ÄLÄ TUOTA JÄTETTÄ

Jäte on käyttämätön resurssi, huonon suunnittelun sivutuote. Luonnossa jäte on toisten eliöiden ravintoa.
Säästä, käytä uudelleen ja kierrätä. Nykyinen yhteiskunta toimii pitkälti ‘kuluta ja ulosta’ -mentaliteetilla.

07 – DESIGN FROM PATTERNS TO DETAILS
SUUNNITTELE KOKONAISUUKSISTA YKSITYISKOHTIIN

Työskentele ylhäältä alas, noudattaen tiettyjä kaavoja/muotokieltä suunnittelun apuna. Esim. metsäpuutarhojen suunnittelu edustaa tällaista tietyn muotokielen soveltamista eri ympäristöihin.
Sama pätee vyöhyke- ja sektorisuunnitteluun. “Ei nähdä metsiä puilta – emme näe kokonaisuutta jos keskitymme vain yksityiskohtiin.”
Symboli: jokainen hämähäkinverkko on yksilöllinen mutta sen muoto on universaali.

08 – INTEGRATE RATHER THAN SEGREGATE
– YHDISTÄ, ÄLÄ ERISTÄ

Synergia: Kokonaisuus on suurempi kuin sen osien summa. Yhdistämällä eri järjestelmiä ja elementtejä toisiinsa vähentää ulkopuolisten resurssien tarvetta. Kohtaamattomat tarpeet tarkoittavat ylimääräistä työtä. Esim. vedenkeruuojat kannattaa yhdistää teiden kanssa.

09 – USE SMALL AND SLOW SOLUTIONS – KÄYTÄ PIENEN MITTAKAAVAN RATKAISUJA

Järjestelmät tulisi suunnitella toimimaan tehokkaasti niin pienessä mittakaavassa kuin mahdollista järjestelmän käytännön toimivuuden ja energiankäytön puolesta. Esim. intensiivisesti hoidettu kotipuutarha voi olla moninverroin tuottoisampi kuin huomattavasti isomman mittakaavan viljelmä. Vertauskuva: Hitaasti hyvä tulee, mitä korkeammalla, sitä suurempi pudotus.

10 – USE AND VALUE DIVERSITY – ARVOSTA JA HYÖDYNNÄ MONIMUOTOISUUTTA
Luonnossa samalla alueella voi olla valtava määrä erilaisia eliöitä jotka kaikki täyttävät oman ekolokeronsa.
Suuri monimuotoisuus puutarhassa tuottaa enemmän tuottoa tarvitsematta sen enempää viljelymaata ja varmistaa että satoa tulee vaikka yksittäinen kasvilaji epäonnistuisikin. Monimuotoisuus luonnossa merkitsee järjestelmien sietokykyä, kestävyyttä sopeutua muutokseen. Sanonta: ei kaikkia munia samaan koriin.

11 – USE EDGES AND VALUE THE MARGINAL – HYÖDYNNÄ REUNAVAIKUTUSTA

Kahden ekosysteemin kohtauspaikka on tuottoisampi kuin kumpikaan systeemi yksinään ja kykenee kannattamaan suurempaa lajistoa. Esim. metsänreunat ja rannat. Kaikki tapahtuu reunalla. Esim. ravinteikas pintamaa on rajapinta kivennäismaan ja ilmakehän välillä, muodostaen kaikkein tärkeimmän reunavyöhykkeen ihmiskunnalle.

12 – CREATIVELY USE AND RESPOND TO CHANGE – VASTAA MUUTOKSEEN LUOVASTI

Kestävyys ja sietokyky riippuu kyvystä joustaa ja muuttua ulkoisten olosuhteiden mukana. Jatkuva muutos on väistämätöntä. Muuttaaksemme maailmaa meidän tulee muuttaa itsemme. Ekologinen sukkessio kuvastaa tätä periaatetta, samoin kuin maaperässä olevat tuhannet itämistä odottavat siemenet. Varmuuskopio. Sanonta: Visio ei ole nähdä asioita niinkuin ne ovat tällä hetkellä vaan kuten ne tulevat olemaan.

Permakulttuuri on kestävää kulttuuria kun ympäristöä ja luontoa oikein luetaan… Outi Tuomela (2010)

Nykyihmiselle luonnon lukeminen ei ole enää niin selvää kuin se voisi olla. Australialaiset permakulttuurin “isät” David Holmgren ja Bill Mollison tiivistävät ideologian ajatuksen seuraavasti: “Creating sustainable human habitas by following nature’s patterns” eli kestävät elinympäristöt luodaan seuraamalla luonnon omia malleja. Vaikka luonto opettaa kaiken aikaa, me emme ehkä osaakaan lukea tai tulkita sitä. Samoin on saattanut käydä suhteessamme perinteisiin, monikerroksiseen rakennettuun ympäristöön, puutarhaan, ihmissuhteisiin jne. Nopeatempoisessa monokulttuurissamme olemme myös unohtaneet paljon ikiaikaisia totuuksia. Permakulttuuri ammentaa innoituksensa luonnosta ja niistä luonnon järjestelmistä, jotka ovat kehittyneet tuhansien vuosien aikana.

Kulttuuri on kaikkien elämän kerrostumien sulatusuuni, erittäin kokonaisvaltainen ilmiö ja jatkumo. Luonnonympäristön monimuotoista ja monivuotista tulkintaa voi harjoitella sekä soveltaa samoin luonnonmukaisin menetelmin omassa kulttuuriympäristössä ihmisten keskellä ja konkreettisesti esimerkiksi puutarhanhoidossa. Permakulttuurissa vanhojen perinteiden käytännöt yhdistyvät uusimpaan teknologiaan ja kestävän kehityksen suuntauksiin. Sen periaatteet ovat yhtä käyttökelpoisia ja hyödyllisiä niin maatilaa kuin kerrostalon parvekettakin suunniteltaessa.

Kirjallisuutta aiheesta löytyy kyllä, mutta ainut suomenkielinen opus permakulttuurista on Olli Riipisen ja Chiara Lombardini-Riipisen vuonna 1998 toimittama ”Aikidoa luonnon kanssa – Johdatus Permakulttuuriin”. Tässä kirjassa lähestytään aihetta ”Pysyvä maatalous” tai ”Permakulttuuri” itämaisen itsepuolustuslajin näkökulmasta: ”harmonia”& ”sisäinen voima” & ”elämäntapa”.

Permakulttuurin 10 periaatetta:

1.“Suhteellinen sijainti” tarkoittaa, että jokaisen luomuksen osatekijän suhde toiseen on olennaista kuin myös se, kuinka näiden väliset hyödylliset suhteet saadaan muodostettua. Jotta toiminta olisi täyden potentiaalin mukaisesti mahdollista, on jokainen osatekijä asetettava oikeaan paikkaan suhteessa ympäristöönsä ja muihin kokonaisuuden osatekijöihin. Jos esimerkiksi haluamme rakentaa talon, vihannespuutarhan ja lammen, emme voi sijoitella niitä maastoon sattumanvaraisesti. Voisimme toisaalta tutkia ensin kaikkien kolmen vaikutuksia ympäristöön ja yrittää sitten yhdistää ne toisiinsa tavalla, joka olisi mahdollisimman hyödyllinen.

2.“Moninkertainen toiminta” tarkoittaa, että jokainen luomuksen osatekijä tulisi olla valittu/suunniteltu/sijoitettu suorittamaan ainakin kolmea eri tehtävää. Esimerkiksi puuistutukset tarjoavat tuulensuojaa, hedelmäsatoa, pähkinöitä, vesakkopuuta, rehua eläimille, vakauttavat maaperää, vähentävät lämmönhukkaa asumuksista ja tarjoavat asuinsijoja villieläimille.

3. ”Moninkertaisen lähteen” käsite, jolla tarkoitetaan että on järkevää ja harkitsevaista ettemme ole riippuvaisia ainoastaan yhdestä jonkin asian lähteestä. Jos esimerkiksi olemme riippuvaisia pelkästään vesijohtovedestä viljelyjemme kastelemisessa, kyseessä on hyvin vaarallinen strategia. Jos sen sijaan meillä olisi käytössä yhdistelmä sadeveden talteenottoa, lampia, salaojia, kosteutta pitävät/varastoivat katteet ja harmaan veden uudelleenkäyttöä, olisimme jo paljon vakaammalla pohjalla.

4. “Alue, sektori, rinne” viittaa siihen, kuinka kokonaisuuden eri elementit pyritään sijoittamaan suhteessa toisiinsa sen perusteella, kuinka usein niitä käytetään. Esimerkiksi yrttitarhan täytyy olla lähempänä taloa kuin saksanpähkinäpuun. Sektori taas viittaa alueen analysoimiseksi niin että voitaisiin mahdollisimman hyvin kontrolloida ja hyödyntää kaikki energia, joka virtaa alueelle tai sen läpi; esim. kylmät tuulet, kesä/talviaurinko jne. Rinteiden hyödyntäminen on myös tärkeää, sillä niin voidaan suunnitella monia asioita siten, että ne hoidetaan painovoiman avulla ulkoisen energian sijaan.

5. “Energian kierrättäminen” tähtää siihen, että pyritään rakentamaan ja ylläpitämään mahdollisimman monia kiertoja, joilla voidaan minimoida viljelykierron mahdollinen ravinne- ja energiahukka. Istuttamalla pajua tai raunioyrttiä alueen matalimpaan osaan voidaan alueella säilyttää hyödynnettäväksi nekin ravinteet, jotka muuten menisivät hukkaan.

6. “Biologisten resurssien käyttö” tarkoittaa sitä, että pyritään hyödyntämään asioiden luonnollisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kanojen tapaa kuopia maata voidaan hyödyntää antamalla niiden kääntää kasvimaata kuoputtamalla satokauden päätyttyä ja syödä sieltä samalla pois etanat ja rikkaruohojen siemenet. Voimme myös maksimoida eri kasvien hyödyllisen vaikutuksen toisiinsa istuttamalla toisilleen suotuisia kasveja lähelle toisiaan, kuten istuttamalla ruohosipulia ja koristekrassia omenapuiden alle.

7. “Niputtaminen”, perustuu luonnollisen järjestelmän havainnointiin pikemminkin 3-uloitteisena (kuten vaikkapa metsämaa), kuin yksiuloitteisena (kuten esim. nurmikko tai pelto) kokonaisuutena ja pyrkimystä kopioida tämä malli kaikkialle mihin se vain on mahdollista. Voimme esimerkiksi istuttaa omenapuiden alle hasselpähkinäpensaita, niiden alle liperiä, niiden alle sitruunamelissaa ja niiden alle mansikoita ja hyödyntää näin paljon paremmin viljelypinta-alaamme kuin istuttamalla kaikki nämä kasvit erikseen.

8. “Monimuotoisuus”, kuvaa yhtä permakulttuurin keskeisintä tavoitetta, joka on pitää yllä ja suojella maiseman monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Monet vanhat kasvilajit ovat kadonneet ja monet uhkaavat kadota edelleen joten on hyvin tärkeää suojella biodiversiteettiä puutarhoissamme. Kasvien monimuotoisuus on myös sosiaalisesti ja taloudellisesti merkityksellistä – kuten laaja-alainen pienyrittäjyys on paljon suotuisampaa yhteiskunnallisesti kuin yksi suuri työnantaja. Tärkein asia puutarhamme monimuotoisuudessa ei kuitenkaan niinkään ole eri lajien lukumäärä, vaan niiden välille luomamme hyödyntämissuhteiden määrä oman luomuksemme sisällä.

9. “Reunuksien hyödyntäminen” toteaa, että luonnontilaisissa ympäristöissä tuottavuus kasvaa eri ekosysteemien reuna-alueilla. Jotta tämä vaikutus saadaan maksimoitua, ovat permakulttuurisessa puutarhasuunnittelussa lampien ja kukkapenkkien reunat usein porrastettuja ja kaareutuvia. Yksi käytännöllinen reunuksien hyödyntäminen toteutuu yrttispiraalissa. Se tulisi rakentaa suoraan keittiönoven ulkopuolelle, jotta tuoreet yrtit ovat säällä kuin säällä helposti saatavilla. Yrttispiraalin toteuttamiseen tarvitaan pyöreä spiraaliksi muotoiltu multakasa, joka on noin 1,5 m leveä ja 1 m korkea. Yrtit istutetaan tietyssä järjestyksessä, jotta niistä jokaisella on oma ekologinen lokeronsa spiraalissa. Ruohosipuli esimerkiksi pitää varjosta ja kosteasta mullasta, joten se istutetaan spiraalin alaosaan pohjoisen puolelle. Rosmariini puolestaan on välimerellinen yrtti ja se pitää auringonpaisteesta ja kuivasta mullasta, joten se istutetaan spiraalin yläosaan. Yrttien kasvattaminen tällä tavalla antaa paljon paremman tuottavuuden pienellä pinta-alalla, kuin tavanomaisessa yrttipuutarhassa.

10. “Pieni mittakaava”. Tällä tarkoitetaan puutarhanhoidossa sitä, että aloitat heti takaoveltasi ja pidät viljelyksesi pienenä ja intensiivisenä. Permakulttuurin periaatteiden hyödyntäminen voi tuottaa tulosta hyvinkin pienessä puutarhassa – puutarhan pitäminen pienessä mittakaavassa myös helpottaa sen hoitamista ja kastelemista. Kun suunnittelet intensiivistä vihannespuutarhaa, aloita takaoveltasi ja laajenna siitä ulospäin. Bill Mollison onkin sanonut, ettei ruokaa tulisi kasvattaa sen kauempana talosta, kuin mihin pystyt heittämään tiskialtaasi!

Permakulttuuria harjoitetaan nykyään ympäri maailmaa. USA:ssa kokonaisia lähiöitä on suunniteltu sen periaatteiden mukaisesti; energiatehokkaita aurinkopaneeliasumuksia ympäröivät puutarhat, hedelmätarhat ja metsäpuutarhat. Iso-Britanniassa kaupunkien kaatopaikkoja on muunnettu tuottaviksi yhteisöllisiksi permakulttuuritiloiksi ja ne tuottavat tuoretta ravintoa ja kaunista näkymää asukkaille, jotka ovat pitkään olleet tottumattomia kumpaankaan. Nepalissa jo pitkälle eroosioistuneita rinteitä on muunnettu metsäpuutarhoiksi ja kestäviksi viljelymaiksi. Permakulttuuri toimii, sillä se voimaannuttaa tavallisia ihmisiä ottamaan tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja suunnitella siitä sellainen jonka he todellisuudessa haluavat. Sen periaatteet ovat helppoja oppia ja sen tulokset voivat olla hyvin vaikuttavia.

Lähde: (http://transitionculture.org/essential-info/articles/what-is-permaculture-a-leaflet/)